torstai, 25. huhtikuu 2019

Voi vitun tolpat; ja viranomaiseen päässyt kapitalismin henki

Oletteko ajaneet hetkeen E63:sta? Päijänteen länsipuolta, Sama vaivaa myös nelostietä. Jyväskylästä etelään tai vastoin Jyväskylään päin, mutta niillä kulmilla. Aivan uskomatonta meininkiä. Kameratolpat eivät tunnu olevan alkuunkaan liikenteen valvomiseksi, ajon rauhoittamiseksi tai muuksikaan yleishyödylliseksi syyksi. Päinvastoin. Ne aiheuttavat pumppausajoa, mutta, mikä pahinta, ne tuntuvat olevan siellä itsnsä rahoittamiseksi...

Noilla teillä, etenkin E63:lla, tolpat on lähes poikkeuksetta sijoitettu kohtiin, joissa 80km/h rajoitus vaihtuu 60km/h rajoitukseen. Ja niin lähelle vaihtoa, ettei ilman aktiivista jarrutusta ole toivoakaan saada vauhtia kohdilleen ennen tolppaa. Käykääpä kokeilemassa, aika äkkiä sulaa käsitys siitä, että kyse olisi normaalista liikenteen valvonnasta tai liikenteen sujuvoittamisesta. Muutenkin nuo kamerat aiheuttavat törkeää pumppausajoa: kameran kohdalle jarutetaan, ja seuraavat kilometrit kaahataan menemään reikä päässä ja pakoputkessa. Sitten, vastaan tulee 60km/h kyltti, niin oi olla melko varma, että sieltä se kamera tulee kohta... EI KUN NYT! Mitäs tämä aiheuttaa? No perkeleesti lisää pumppausajoa... Ja kalasteltuja sakoja. Tarkoitus ei ole tavoittaa kaahareita, tai säännön rikkojia, tai pitää huolta tasaisesta liikenteestä, vaan muistuttaa, että jos et saatana tuota taulua noudata JA HETI, on se sitten 140e sinun lompakosta pois... Ja kun se napsahtaa 100o kertaa, saamme taas uuden kameran, joka laitetaan varmuuden vuoksi sitten niin, että 100km/h alue vaihtuu 30 metrin varoituksella 4km/h alueeksi ja sitten se maksaa sulle 100 päiväsakkoa. Näin ne kamerat rahoitetaan. 

Poliisia on vaikea rahoittaa vastaavasti. Laitapa se poliisimies seisomaan sinne säässä kuin säässä ja krro, että kun nappaa tuhat tutkaan, niin saadaan uusi poliisi. Voisit sitten päästä täältä seisomasta ehkä vuoden päästä . tai näillä tutkan asetteluilla tunnin päästä. Mutta voisi siinä moraali sulaa, ja tutkalukemia saatettaisiin alkaa hieman lätkimään yläkanttiin, kun tavallinen tutka ei taida sitä kuvaa napata, vaan siinä luottaan poliisimieheen. Onko jollakulla ikeutta tutkia noiden kameroiden asetuksia? Tai niiden asettamisen eettisyyttä? Tai toellisia vaikutuksia liikenteeseen? Kumpi on vaarallisempaa, 7km/h ylinopeus, vai yhtäkkinen 20km/h jarrutus pikatiellä? Voi helvetti. Pyydän, joku jollain tavalla alall suunatutunut, tehkää tutkimus siitä, kumpi on vaarallisempaa liikenteelle? Se että jarrutetaan yhtäkkiä, vai että liu'utaan uusi merkki nähtyä uuteen nopeuteen ilman kaasua.

Viarnomaisella pitäis olla jonkinlainen järki ja vastuu siitä, että sen ratkaisut eivät aiheuttaisi suoraa vaaraa, haittaa tai muuta epäsuhtaa. Oli sitten kyse Kela:sta, pelastuslaitoksesta, sosiaalitoimesta, tai perkele järjestystä ja turvallisuutta ylläpitävästä poliisista! Mitä voidaan todeta, jos viranomaisen toiminta aiheuttaa päinvastaiset vaikutukset, kuin mihin se on tarkoitettu? Varsinkin kuin kyse on poliisista, voidaanko viranomainen todeta rikolliseksi? Itse syyttäisin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, mutta onneksi tai vahingoksi, minulle ei ole sitä mandaattia suotu, enkä kyllä' ole sitä hakenutkaan. Tovion vaan, että yleistä valtaa ja järjestystä valvovilla olisi jokseenkin tehtävänsä tasainen työnkuva, eikä nyt saatana pohdittaisi sitä, millä rahalla näitä peltikonstaapeleita saataisiin lisää. Kohta nuo kai keksii tuollaiset murhien ehkäisyyn... Sitten kun se murhia ehkäisevä tekoälykamera aavistelee jonkun tekevän jotain, niin kai se sitten ampuu epäillyn...

keskiviikko, 17. huhtikuu 2019

Kun ei valtio pidä huolta omistaan

Pitkästä aikaa! Aikaa kirjoittaa, ja tarpeeksi ketuttaa että tekstiä syntyy.

Onhan mullakin usein sanottavaa tästä maasta, hallituksesta, politiikasta ja ties mistä, tyytyväisyys tappaa. Nyt taas olen tyytymätön tyytymättömyyteen, kiittämättömyyteen ja kohtuuttomiin vaatimuksiin. En tiedä onko se tämä kevät, vai tuo äärioikeiston nousu vaaleissa vai mikä, mutta kaiken maailman uikuttajat nostavat taas päätään. No apuahan ne tarvisivat, ei sinä mitään, mutta rajansa kaikella minkälaista apua. Ensin kuuntelin tänää 30 minuuttia sitä, miten ei auteta ja kaikki ovat liittoutuneet vastaan, mamut sitä ja mamut tätä ja niille kaikki (ja tietysti puhuja ei ole rasisti, tämä toki erikseen mainittiin)  ja naisetkin saavat kaiken ilmaiseksi kun vaan raskaaksi tulevat. Yhteiskunta sitä ja yhteiskunta on mätä ja kaikki kiusaa ja (kaikkien vasaväitteiden päälle korotettiin ääntä ja paahdettiin tuota mihinkään johtamatonta monologia). Sitten kun tarjottiin apua, niin ei se perkele kelpaa, kun menisi tuo uhriutuminen ihan hukkaan. On se miehen asema kauhea täällä kylmässä pohjolassa, etenkin kun itsessä ei ole mitään vikaa vaan kaikki johtuu muista ja mitään apua ei tarjota. Huomautin tässä vaiheessa, että just tarjosin. Mutta apu oli toki lain vastaista kun tämä lain tuntija sen lain osasi kerran ulkoa ja niin hyvin, että turha siihen oli mitän mainita, voi vittu. Eri asia se, ettei apua saa kuin se, ettei sitä ota kun on niin kiva olla se potkittu, maailman syrjityin, valkoinen hetero(?)mies(?).

No päivä jatkui ja sitten, no yllätys yllätys keskustelu siitä, kun kukaan ei auta ja valtiolta ei mitään saa. No mitä helvettiä, kunta maksaa korvaushoidon, toimeentulotuki tulee vastikkeetta tilille joka kuukausi, jos vaan muistaa hakea (tämäkin toki pitäisi puolesta tehdä) ja yhteiskunta potkii päähän kun ne paperit pitää itse täyttää. Kukaan ei auta ja mitään ei saa. Paitsi kun oot just saanut ton ja ton ja... Ja taas mamut sitä ja mamut tätä ja yhteiskunta mamuille... Mutta miks mä kärsin kun muut mokaa? Miten niin muut mokaa? Kuka vittu ne sun rahat hukkas,valtio, kunta? Vai olitko ite? Kenen vittu ne pitäisi korvata? No jos nyt kuitenkin hakisit siihenkin sitä apua, täytä ne saatanan paperit, niin saatat vielä saada sitä apua. No kun on niin huonot kengät ettei pääse sitä paperia viemään. Nyt vittu, korvaushoito, ilmaiset fyrkat kuukausittain, vähän lisää ilmaista fyrkkaa kun on katottu että tarttee, vähän tarjotaan asuntoja ja sitten sen ite narkkaa alta, niin helvetti, pitäsikö tulla vetämään ne kamatkin sun puolesta ettet vaan joudu vaikeuksiin? Ei perse mitä vinkumista, hae turvapaikkaa ruotsista niin on sitten se mamun asema ja kaikki paremmin. Vai olisiko sittenkin niin, ettei missään valtiossa ole paremmin ne asiat ja nyt vaan vitutti, kun ei niitä pirivelkoja maksettukaan julkiselta puolelta. 

Kyllä mä ymmärrän, että on vaikeaa. Ja pieniä rahojahan nuo ovat, millä pitää toimeen tulla. Ei ne pitkälle riitä, jos rööka, vetää piriä, syö ulkona, dokaa tai mitä vaan. No mutta kyllä niillä pärjää, oon kokeillu. Vaikka tuli juotua kaljaa ja röökattua silloin. Helvetti herroiksi elää, kun ruokajakelu on joka päivä. Eikä se mua vituta, että valittaa siitä, että on tiukkaa. No niin on, niin on työssäkäyvällekin niin on aivan varmasti ilman töitä ja noilla ylimääräisillä talousrasitteilla. Se on ihan sivuseikka tässä. Vaan tuo vastuuttomuus. Se ei oo mun vika, en mä voinu sille mitään, en mä mokannu, ei oo mun vastuulla, mä en saa, mua syrjitään. Ja vittu eikö ole missään kohtaa se oma vastuu? Sitten kun ihmtellään jos jonkinlaisia kontrollitoimia, kuten vuokranmaksun seurantaa edellytetään, niin se on ihmisoikeuksien rikkomista, kun ensin itse oikein vinkuu, ettei pysty ottamaan vastuuta edes sätkän käärimisestä kun sekin on valtion moka kun menee paperi hukkaan. Voi helvetti, aikuiset miehet, munat ja kaikki, vähän ryhtiä nyt, niin se avun saaminenkin on paljon helpompaa kun pystyy toteamaan, että joo, ei tää nyt ihan putkeen menny, edes omasta mielestä, koetetaankos yhdessä saada tilanne parempaan päin. 

Ja jos tuo puolue, oliko SS?, saa kaikki mamut ensin pois, arvatkaa, ketkä on seuraavina, rasitteina rattaissa?  

Terveiset vaan täältä Hyvinvointi-Heinolasta!

lauantai, 9. maaliskuu 2019

SOTE-juhlat

Nyt se juhlapäivä tuli! Tätä oli odotettu. Sekä SOTEn että hallituksen kaatumista. Ja minun juhlani oli taas toisen mahalasku. Sipilän kone vaappuikin jo pitkään, mutta lopulta se pakkolasku tuli. Toki lehdistössä jo arveltiin, että tämä oli vaan julkisuustempaus uusia vaaleja ajatellen, ja olivathan he tähän valmistautuneet. Samassa hengenvedossa ilmoitettiin uuden ohjelman julkaisusta alkavalla viikolla. Olen kuitenkin toiveikas. Katsotaan kauan se kestää, vaan tuleeko haaveilleni mahalasku tuota pikaa vaalien myötä. 

Olen toiveikas, mutta en oikein tiedä, mitä odotan. En luota yhteenkään puolueeseen, en usko kenenkään niistä olevan asiallani. Toiset kuitenkin ovat epämiellyttävämpiä vaihtoehtoja kuin toiset. Tällaista mielipahaa ei moni hallitus ole vielä saanut aikaan kuin Sipilän paatti. Eikä tällaista taloudellista vahinkoa minulle ja lähelläni oleville. Ja tuo saamarin aktiivimalli... Onhan tuo työllisyyden korottaminen ideatasolla hyvä juttu, mutta toteutus oli taas kuin paperista tehty märkäpuku. 

Olen hyvin onnellinen siitä, että Bernerin hankerahoitusyhtiöt kaatunevat tässä samalla. Se se vasta olikin taas hanke. Tai eihän se näistä tämän hallituksen hankkeista eroa, käänteistä robinhoodismia - otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille. Ja etenkin yrityksille, pääomatuloja omaaville. Eikä pelkästään rahaa, vaan myös oikeuksia. Juhlikaa, me tavalliset ihmiset, nyt on hetken riemun aika! Kunnes valitsemme seuraavan.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että äänestän äänestämättömyydellä, koska jokainen puolue ajaa omaa agendaansa ilman, että se on oikein sidoksissa todellisuuteen, tai ainakaan omaan todellisuuteeni. Pitää kuitenkin ehkä kiittää tässä vaiheessa Sipilän hallitusta siitä, että nyt uskon jälleen äänestämiseen. Pitää kyllä äänestää, että ei pääse Sipilä uudelleen valtaan. Ehkäpä tässä demokratiassa on järkeä, kun tällainen poliittinen saasta palauttaa uskoa siihen, että asiat voisivat olla hyvin, tai paremmin, tai ei ainakaan näin huonosti. 

Uskomatonta oli tässä myös se, kuinka tämä hallitus uskoi, että perustuslain voi vaan ohittaa, että he voivat tehdä ratkaisunsa siitä välittämättä, oikoa omien halujensa mukaan ja parantaa vain omia olosuhteitaan. Onneksi sentään tuo perustuslakivaliokunta on olemassa, onneksi joku tarkisti nämä asiat ja onneksi Suomi on vielä sen verran lahjomaton, ettei tätä saatanan SOTEa saatu murjottua läpi – niin kuin olisi käynyt vaikkapa itänaapurissa. Ja koska Tanskakin tätä oli jo kokeillut ja todennut sen olevan täysin toimimaton, en keksi mitään muuta syytä yritykselle viedä sitä läpi, kuin yritysten tukeminen ja niistä hyötyvien varallisuuden lisääminen. Tässä vielä samaan aikaan oli nämä Esperi Caren asiat – pitäähän niitä yrityksiä tukea, että ne voisivat tehdä työnsä hyvin samalla voiton maksimoiden… Ja maksimoiden uudelleen ja lisää, eli samassa tilanteessa oltaisiin kohta, vaikka rahaa olisi yrityksille vuodettu vaikka kuinka.

Harmittaa vaan se, että nuo vanhuksilta, opiskelijoilta, työttömiltä, keski- ja matalapalkkaisilta, ja muilta vähempiosaisilta tehdyt leikkaukset eivät kumoudu hallituksen kaatumisen myötä. Jos seuraava hallitus haluaisi näitä asioita korjata, siinä menee taas koko hallituskausi. Olisihan se mukava, jos olisi edes vuorottelua tässä, että välillä joku parantaisikin näitä olosuhteita. Enemmän kuitenkin, kuin olosuhteiden taloudellinen heikentäminen, minua koppaa tämä henkinen mutilointi. Kun valtiotasolta asti ahkerat työssäkäyvät pyritään saamaan itsensä tuntemaan toisen luokan kansalaisiksi, menettämään uskon demokratiaan, luopumaan työmoraalista ja menettämään hermonsa toistuvasti, lähes joka päivä, kun uutisissa puhuttiin hallituksen hankkeista. Saati sitten ne, joille ei ole edes työmarkkinat auenneet tai ovat muuten jääneet koneiston jalkoihin.

Juha Sipilä, olen hyvin onnellinen epäonnistumisestasi. Ja olen samalla kiitollinen, koska palautit uskoni siihen, että äänestettävä on. Ettet sinä, puolueesi, tai hallituskumppanisi pääsisi valtaan - enää koskaan, jos minulta kysytään. Onhan se kaunis utopia, mutta aion kyllä pitää huolen, että vaikka minun ääneni on vain pisara meressä, sen käytän sinua vastaan. 

tiistai, 5. maaliskuu 2019

Kiky ja kakat

Suuressa armossaan valtiaamme Juha Sipilä langetti meille kiroukseksi kiky-sopimuksen, koska emme olleet taivaspaikkaamme ansainneet, vaan alle 100000 euroa vuodessa tienaavana ihmissaastana meitä tuli rankaista. Ja koska ostovoimamme on niin heikko, ettei se Sipilää, Berneriä, Orpoa tai muita ylempiä olentoja edesauta eikä heidän pääomatulojaan nosta, voidaan se ostovoima saman tien viedä poiskin. Työaikojen ollessa jo muutenkin yli kahdeksan tunnin päivässä kuusi lisäminuuttia todella tuntuu rankaisulta. Miinustunteja pitää vähennellä kortilta palkattomina päivinä, jotta kellokortin lukemat saa sallitulle vaihteluvälille. Jo muutenkin on haastavaa ehtiä päiväkodille iltapäivisin ennen sulkemisaikaa. Siellä kun pitäisi aamulla olla vasta aukeamisen jälkeen, olla töissä ajoissa, tehdä täysi työpäivä ja ehtiä takaisin päiväkodille ennen sulkemista. Kaava alkaa olemaan mahdoton. Etenkin kun on vain yksi auto, jota ilman kulkeminen olisi mahdotonta. Toisen auton ostosta haaveileminen aiheuttaa sekin vain tuskaa, kun se hinta, ylläpitokulut ja polttoaineet, missä sen säilyttäisi ja niin edelleen.

Kolmekymmentä minuuttia viikossa, 23 tuntia vuodessa. Puolentuhatta euroa ilmaisena työaikana muutenkin alipalkka-alalla. Ottaahan tuo nyt päähän, yli prosentti vuosipalkasta. Mutta kaikkein eniten siinä syö se aika! Tekisin hyvin mielelläni aavistuksen lyhyempää työpäivää, että olisi enemmän aikaa lapsille, harrastuksille, ja ihan vaan rentoutumiselle. Budjetti menisi vaan jo liian tiukoille, enkä edes tiedä myönnettäisiinkö 90% työaikaa. Tätä kyllä pohdin vakavissani aika ajoin. Suurin ongelma lienee kuitenkin se, että olen liian tunnollinen työntekijä ja pidän työn tekemisestä enemmän kuin kahvitauoilla istumisesta. Kun päivän katkaisee vain kahdentoista minuutin ruokatauko, tuntuu tuo kuuden minuutin pidennys jo reilusti päivän päätteeksi.

Lomarahat - ne vasta vituttaakin. Kolmekymmentä prosenttia lomarahoista pois ja sitten olllaankin jo tillanteessa, että kiky – minuutit ja lomarahaleikkaus yhteensä vie jo 3% kokonaisvuosituloista. Eli kaksi ilmaista työpäivää kolmessa kuukaudessa. Kahdeksan ilmaista työpäivää vuodessa. Puolitoista viikkoa. samalla se vatuloija vittuilee meille, että jokaisen lapsiperheen pitäisi tehdä yksi Suomeen suuntautunut lomareissu vuodessa. No perkele tehtäisiin, jos olisi siihen varaa, mutta kun raadetaan ensin päät paskaksi suomalaisella työmoraalilla ja sen jälkeen käytetään vielä meidän palkkarahat joihinkin hankerahoitusyhtiöihin, joilla vaan edesautetaan yritysten liiketoimintamahdollisuuksia, joille me edelleen maksamme kohta teidenkin käytöstä, niin alkaa tässä jumalauta olla motivaatio hieman nollissa.

Rikkailtahan ei voi leikata, koska ostovoima heikkene liikaa. Minun ymmärryksellä rahajärjestelmästä ja talousjärjestelmästä se ideahan on, että raha pysyy liikkeessä, jolloin lisäarvon tuottaminen on mahdollista. Sitten kun se liike pysähtyy, pysähtyy talouden kehityskin. Pelkääkö ne saatanat, että kahden tonnin pintaan kuussa käteen saavat alkavat laajamittaisesti säästämään ja jemmaamaan sitä fyrkkaa niin että lisäarvon kehitys lakkaa? Kyllä se raha köyhillä ja keskituloisilla pysyy liikkeellä. No sama mitä ne ajattelevat, niin vanhasta työmoraalista on enää rippeet jäljellä. Ennen menin töihin, vaikka olisi ollut poskiontelotulehdus pahana tai käsi poikki. Nyt tuntuu ottavan syysflunssakin vähän koville. Usein myös on käynyt nykyisellään niin, että alkaa olla voimat vähissä, ja tulkitsee oireet ennakkoon jo taudiksi. Sitten se puskeekin oikeasti päälle, kun on kelannut keitellä kaakaota ja lukea kirjaa yhden päivän kikyn korvikkeeksi. Ei saa siis edes lintsata korvikkeeksi, kun kroppa on koko ajan äärimmilleen viritettynä – huonossa mielessä siis.

Yhden ratkaisun olen keksinyt, millä saan pikkuisen pois tuosta paskasta. Se on se, että vietän vähintään kiky-minuutilliset juuri niin kuin ne myös koen. Paskat paskana. Suoraan sanoen siis, pidän huolen siitä, että istun vähintään kiky-minuutilliset kakalla pitkävetokohteita tai uutisia selaillen. Koska tätä on jatkunut jo hyvän tovin kiky-kikkailunkin jatkuttua, on elimistöni jo mukavasti alkanut ehdollistumaan siihen, että kyllä se kakkahätä päivän mittaa tulee, eikä nykyään tätä arvokasta aikaa tarvitsekaan kovin usein kotona tähän toimintoon käyttää.

Surullistahan se kai on, kun terveys ei enää kestä kuten ennen, äänestysinto on tipotiessään, kun en enää usko demokratiaan tai korruptoitumattomuuteen Suomessa ja ennen minulle niin tärkeä työmoraali on antanut periksi paineen alla jo ajat sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekisin nykyään työni huonosti. Teen sen mielestäni edelleen hyvin, mutta kiinnitän kyllä huomiota entistä enemmän siihen, minkä koen työntekijöitä kohtaan epäoikeudenmukaisena ja otan sen takaisin yhtä mielivaltaisesti, kuin koen minulta viedyn, ja samoissa määrin.

Reissurahat viemme ulkomaille – nykyään sinne matkustaminen on halvempaa ja lisäksi teen kaiken päinvastoin kuin tuo Arkadianmäen patsastelija sanoo. Jos sanoisi, että matkustakaa ulkomaille, matkustaisimme varmaan Suomessa. Onhan se kauhea tilanne, että on niin perustavanlaatuisesti eri mieltä oman maan hallinnon kanssa, että tukee vaikka noita valtioita, mistä kama virtaa kaduillemme nuorisoa saastuttaen. Tämä kiukku heijastuu myös alemmalle tasolle ja laajemmalle kuin nuo kehen sen ensisijaisesti kohdentaa. Mennyt usko koko valtioon, markkinatalouden väitteisiin eettisyydestä – ei se sitä ole vaikka mikä sertifikaatti olisi - kuntatalouksiin, kaikkiin puolueisiin ja etenkin siihen että jotenkin maan ja kansan etua ajettaisiin – sidonnaisuutensa noilla kaikilla on. Juha Sipilä, istun vähintään kuusi minuuttia päivässä paskalla sinua ja hallitustasi kiroillen.

maanantai, 4. maaliskuu 2019

BBI-15; uupumus on jaksamista

BBI-15 työuupumustesti tuntuu olevan yhtä looginen kuin tuo järkeäni jäytävä organisaatio. Viisitoista kysymystä, joilla mitataan uupumukseen liittyviä asioita, jotka jaetaan uupumusasteiseen väsymyksen, kyynistymiseen ja ammatillisien itsetunnon heikkenemiseen. Asteikko on yhdestä sataan. Mä en tiedä, miten tuo puretaan, mutta ilmeisesti niin, että jokaisen osioon kuuluvat vastaukset lasketaan yhteen ja niistä saadaan jokin arvo, joka käännetään jonkin taulukon mukaan mittarille. Kokonaistyöuupumus näyttäisi olevan kuitenkin laskettu suoraan kokonaisvastausten summana. Jokaisessa osiossa on viisi kysymystä, jokaisessa maksimivastaus on kuusi. Näin ollen jokaisen osion maksimi on 30.

Vaikka en tätä systeemiä täysin ymmärrä, niin voin kertoa, että kyllä tästä jää sellainen käsitys, ettei tätä työntekijän vointia varten ole kehitetty, vaan kertomaan, että kyllä sä oot vielä ihan työkykyinen ja ei tässä hätää ole, vaikka joka sektori piippaa tapissaan. Uupumusasteiseen väsymykseen sain vastausteni summana 23, joka jostain syystä on taulukossa 90/100. En tiedä miksi. Tämä kuitenkin tarkoittaa lopputaulukossa kohtuullista työuupumusta sen ylärajoilla. Kyynistyminen – osion vastausten summa oli 26, joka lopputaulukossa jotain 90 ja 95 välillä, eli kohtalaisen- ja vakavan työuupumuksen välissä. Ammatillisen itsetunnon heikkenemisen osalta pisteet asettuivat 25:en, mikä meni lopputaulukossa jälleen 90 pisteeseen, eli kohtalaisen työuupumuksen ylärajoille. Tästä voisi maalaisjärjellä ajatella, että työuupumus on siis kohtalaisen työuupumuksen ylärajoilla, kun kaikki osiot menevät sinne. 

No näin ei kuitenkaan tässä ole, kun osioiden yhteenlaskettu summa onkin 74 – tätä ei jostain syystä muunneta vastaamaan lopputaulukkoa jonkin kaavan kautta, vaan arvo 74 onkin lievän työuupumuksen ja ei työuupumusta – alueiden välissä. Ja nyt se paras asia tämän taulukon logiikasta: Kun kaikissa osioissa on viisi kysymystä, joiden maksimiarvo on kuusi, saamme seuraavan yhteenlaskukaavan: 3x5x6. Näin ollen suurin mahdollinen yhteissumma on 90 pistettä eli suurin mahdollinen kokonaistyöuupumus on kohtalainen työuupumus, vaikka vastaisi kaikkiin kysymyksiin sen kehnoimman vaihtoehdon. Jokin tässä yhtälössä ei minusta täsmää. Tämä on vähän kuin ambulanssi tarkistaisi sydänkohtauksen saaneelta pulssin, toteaisi sydämen pysähtyneeksi ja samalla aivosähköt sammuneiksi, mutta kehottaisi potilasta itse kävelemään kotiin, kun ei tässä mitään hätää ole.

Tämä pistää väkisellä miettimään, onko lomakkeen tarkoitus todella etsiä ja kuvata työntekijän työuupumusta työntekijän tukena ja kertoa, että nyt on aika pysähtyä vai todeta, että juu, tiedostamme kyllä, että olet kyllästynyt, ahdistunut, hermostunut, kyynistynyt, uupunut, ammatillisen itsetunnon menettänyt ja ylikuormittunut, mutta et sinä mitenkään työuupunut ole vaan töihin vaan takaisin, kun mittari sanoo kokonaistyöuupumuksen olevan olematon. Näin se lääkärikin sinulle nyt toteaisi. Et ole katatonisessa tilassa, et itke koko aikaa, osaat edelleen käyttää kellokorttilaitetta ja pystyt kirjoittamaan niin ei tässä kuule mitään, sorvin ääreen vaan.

Joskus sitä miettii, pitäisikö vaan ladata pöytään koko saatanan sapetus ja ilmoittaa esimiehistölle, että mä en ymmärrä enää miksi me tehdään yhtään mitään, kun laatu ei ole millään tavalla merkitsevää, ainoastaan se suoritteiden määrä ja se, että kustannukset pysyvät kurissa. Se turhautumisen määrä, mikä vuotaa viikoittain vuolaana virtana suustani ihan vaan iltapäivävitutuksissa, jos sen kaiken laittaisi perjantain päätteeksi sähköpostilla ylätasolle? Tai vielä parempi, mikä tuossa mielessä kävi, niin satunnaiselle organisaation osalle. Josko ne vihdoin sitten tajuaisivat ilmoittaa, että ole hyvä ja poistu. Tuskimpa kuitenkaan, ei kannata sitäkään vaivaa nähdä.

Siksi kai mä vuodatan tätä paskaa tänne, että pysyisin jokseenkin järjissäni. Hetkittäinen saapuminen tekstin ääreen on aina sellainen pit-stop. Pään halkeillessa sen sisäpuolelta crack-pit-stop. Kai tämä kirjoittaminen on tiukalle kiedottu sideharso, joka estää aivoja valumasta katuun ja muuttaa ajoin tuon sekopäisen virneen tai itkun sekaisen väsymyksen jonkinlaiseksi huumoriksi. Sekopäinen olo muutenkin tämän kanssa. Mä tykkään työstäni ja haluaisin sen tehdä kunnolla, mutta toisaalta on vaan taivuttava siihen, että elanto tulee jostain saada ja ei kannattaisi keskittyä liikaa sen reunaehtoihin. Massit tiskiin, pää täyteen ja takas piippaamaan. Ehkä se auttaa, kun nyt tietää, että kokonaistyöuupumuksen ei ole mahdollista mennä ikinä yli kohtalaisen. Jaksaa sitten paremmin, kun voi itselleen hokea, ei tässä mitään, vaikka mittaristo menee punaisella, se punainen onkin kokonaisuudessaan vaan vaaleanpunainen.