Suuressa armossaan valtiaamme Juha Sipilä langetti meille kiroukseksi kiky-sopimuksen, koska emme olleet taivaspaikkaamme ansainneet, vaan alle 100000 euroa vuodessa tienaavana ihmissaastana meitä tuli rankaista. Ja koska ostovoimamme on niin heikko, ettei se Sipilää, Berneriä, Orpoa tai muita ylempiä olentoja edesauta eikä heidän pääomatulojaan nosta, voidaan se ostovoima saman tien viedä poiskin. Työaikojen ollessa jo muutenkin yli kahdeksan tunnin päivässä kuusi lisäminuuttia todella tuntuu rankaisulta. Miinustunteja pitää vähennellä kortilta palkattomina päivinä, jotta kellokortin lukemat saa sallitulle vaihteluvälille. Jo muutenkin on haastavaa ehtiä päiväkodille iltapäivisin ennen sulkemisaikaa. Siellä kun pitäisi aamulla olla vasta aukeamisen jälkeen, olla töissä ajoissa, tehdä täysi työpäivä ja ehtiä takaisin päiväkodille ennen sulkemista. Kaava alkaa olemaan mahdoton. Etenkin kun on vain yksi auto, jota ilman kulkeminen olisi mahdotonta. Toisen auton ostosta haaveileminen aiheuttaa sekin vain tuskaa, kun se hinta, ylläpitokulut ja polttoaineet, missä sen säilyttäisi ja niin edelleen.

Kolmekymmentä minuuttia viikossa, 23 tuntia vuodessa. Puolentuhatta euroa ilmaisena työaikana muutenkin alipalkka-alalla. Ottaahan tuo nyt päähän, yli prosentti vuosipalkasta. Mutta kaikkein eniten siinä syö se aika! Tekisin hyvin mielelläni aavistuksen lyhyempää työpäivää, että olisi enemmän aikaa lapsille, harrastuksille, ja ihan vaan rentoutumiselle. Budjetti menisi vaan jo liian tiukoille, enkä edes tiedä myönnettäisiinkö 90% työaikaa. Tätä kyllä pohdin vakavissani aika ajoin. Suurin ongelma lienee kuitenkin se, että olen liian tunnollinen työntekijä ja pidän työn tekemisestä enemmän kuin kahvitauoilla istumisesta. Kun päivän katkaisee vain kahdentoista minuutin ruokatauko, tuntuu tuo kuuden minuutin pidennys jo reilusti päivän päätteeksi.

Lomarahat - ne vasta vituttaakin. Kolmekymmentä prosenttia lomarahoista pois ja sitten olllaankin jo tillanteessa, että kiky – minuutit ja lomarahaleikkaus yhteensä vie jo 3% kokonaisvuosituloista. Eli kaksi ilmaista työpäivää kolmessa kuukaudessa. Kahdeksan ilmaista työpäivää vuodessa. Puolitoista viikkoa. samalla se vatuloija vittuilee meille, että jokaisen lapsiperheen pitäisi tehdä yksi Suomeen suuntautunut lomareissu vuodessa. No perkele tehtäisiin, jos olisi siihen varaa, mutta kun raadetaan ensin päät paskaksi suomalaisella työmoraalilla ja sen jälkeen käytetään vielä meidän palkkarahat joihinkin hankerahoitusyhtiöihin, joilla vaan edesautetaan yritysten liiketoimintamahdollisuuksia, joille me edelleen maksamme kohta teidenkin käytöstä, niin alkaa tässä jumalauta olla motivaatio hieman nollissa.

Rikkailtahan ei voi leikata, koska ostovoima heikkene liikaa. Minun ymmärryksellä rahajärjestelmästä ja talousjärjestelmästä se ideahan on, että raha pysyy liikkeessä, jolloin lisäarvon tuottaminen on mahdollista. Sitten kun se liike pysähtyy, pysähtyy talouden kehityskin. Pelkääkö ne saatanat, että kahden tonnin pintaan kuussa käteen saavat alkavat laajamittaisesti säästämään ja jemmaamaan sitä fyrkkaa niin että lisäarvon kehitys lakkaa? Kyllä se raha köyhillä ja keskituloisilla pysyy liikkeellä. No sama mitä ne ajattelevat, niin vanhasta työmoraalista on enää rippeet jäljellä. Ennen menin töihin, vaikka olisi ollut poskiontelotulehdus pahana tai käsi poikki. Nyt tuntuu ottavan syysflunssakin vähän koville. Usein myös on käynyt nykyisellään niin, että alkaa olla voimat vähissä, ja tulkitsee oireet ennakkoon jo taudiksi. Sitten se puskeekin oikeasti päälle, kun on kelannut keitellä kaakaota ja lukea kirjaa yhden päivän kikyn korvikkeeksi. Ei saa siis edes lintsata korvikkeeksi, kun kroppa on koko ajan äärimmilleen viritettynä – huonossa mielessä siis.

Yhden ratkaisun olen keksinyt, millä saan pikkuisen pois tuosta paskasta. Se on se, että vietän vähintään kiky-minuutilliset juuri niin kuin ne myös koen. Paskat paskana. Suoraan sanoen siis, pidän huolen siitä, että istun vähintään kiky-minuutilliset kakalla pitkävetokohteita tai uutisia selaillen. Koska tätä on jatkunut jo hyvän tovin kiky-kikkailunkin jatkuttua, on elimistöni jo mukavasti alkanut ehdollistumaan siihen, että kyllä se kakkahätä päivän mittaa tulee, eikä nykyään tätä arvokasta aikaa tarvitsekaan kovin usein kotona tähän toimintoon käyttää.

Surullistahan se kai on, kun terveys ei enää kestä kuten ennen, äänestysinto on tipotiessään, kun en enää usko demokratiaan tai korruptoitumattomuuteen Suomessa ja ennen minulle niin tärkeä työmoraali on antanut periksi paineen alla jo ajat sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tekisin nykyään työni huonosti. Teen sen mielestäni edelleen hyvin, mutta kiinnitän kyllä huomiota entistä enemmän siihen, minkä koen työntekijöitä kohtaan epäoikeudenmukaisena ja otan sen takaisin yhtä mielivaltaisesti, kuin koen minulta viedyn, ja samoissa määrin.

Reissurahat viemme ulkomaille – nykyään sinne matkustaminen on halvempaa ja lisäksi teen kaiken päinvastoin kuin tuo Arkadianmäen patsastelija sanoo. Jos sanoisi, että matkustakaa ulkomaille, matkustaisimme varmaan Suomessa. Onhan se kauhea tilanne, että on niin perustavanlaatuisesti eri mieltä oman maan hallinnon kanssa, että tukee vaikka noita valtioita, mistä kama virtaa kaduillemme nuorisoa saastuttaen. Tämä kiukku heijastuu myös alemmalle tasolle ja laajemmalle kuin nuo kehen sen ensisijaisesti kohdentaa. Mennyt usko koko valtioon, markkinatalouden väitteisiin eettisyydestä – ei se sitä ole vaikka mikä sertifikaatti olisi - kuntatalouksiin, kaikkiin puolueisiin ja etenkin siihen että jotenkin maan ja kansan etua ajettaisiin – sidonnaisuutensa noilla kaikilla on. Juha Sipilä, istun vähintään kuusi minuuttia päivässä paskalla sinua ja hallitustasi kiroillen.