Nyt se juhlapäivä tuli! Tätä oli odotettu. Sekä SOTEn että hallituksen kaatumista. Ja minun juhlani oli taas toisen mahalasku. Sipilän kone vaappuikin jo pitkään, mutta lopulta se pakkolasku tuli. Toki lehdistössä jo arveltiin, että tämä oli vaan julkisuustempaus uusia vaaleja ajatellen, ja olivathan he tähän valmistautuneet. Samassa hengenvedossa ilmoitettiin uuden ohjelman julkaisusta alkavalla viikolla. Olen kuitenkin toiveikas. Katsotaan kauan se kestää, vaan tuleeko haaveilleni mahalasku tuota pikaa vaalien myötä. 

Olen toiveikas, mutta en oikein tiedä, mitä odotan. En luota yhteenkään puolueeseen, en usko kenenkään niistä olevan asiallani. Toiset kuitenkin ovat epämiellyttävämpiä vaihtoehtoja kuin toiset. Tällaista mielipahaa ei moni hallitus ole vielä saanut aikaan kuin Sipilän paatti. Eikä tällaista taloudellista vahinkoa minulle ja lähelläni oleville. Ja tuo saamarin aktiivimalli... Onhan tuo työllisyyden korottaminen ideatasolla hyvä juttu, mutta toteutus oli taas kuin paperista tehty märkäpuku. 

Olen hyvin onnellinen siitä, että Bernerin hankerahoitusyhtiöt kaatunevat tässä samalla. Se se vasta olikin taas hanke. Tai eihän se näistä tämän hallituksen hankkeista eroa, käänteistä robinhoodismia - otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille. Ja etenkin yrityksille, pääomatuloja omaaville. Eikä pelkästään rahaa, vaan myös oikeuksia. Juhlikaa, me tavalliset ihmiset, nyt on hetken riemun aika! Kunnes valitsemme seuraavan.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että äänestän äänestämättömyydellä, koska jokainen puolue ajaa omaa agendaansa ilman, että se on oikein sidoksissa todellisuuteen, tai ainakaan omaan todellisuuteeni. Pitää kuitenkin ehkä kiittää tässä vaiheessa Sipilän hallitusta siitä, että nyt uskon jälleen äänestämiseen. Pitää kyllä äänestää, että ei pääse Sipilä uudelleen valtaan. Ehkäpä tässä demokratiassa on järkeä, kun tällainen poliittinen saasta palauttaa uskoa siihen, että asiat voisivat olla hyvin, tai paremmin, tai ei ainakaan näin huonosti. 

Uskomatonta oli tässä myös se, kuinka tämä hallitus uskoi, että perustuslain voi vaan ohittaa, että he voivat tehdä ratkaisunsa siitä välittämättä, oikoa omien halujensa mukaan ja parantaa vain omia olosuhteitaan. Onneksi sentään tuo perustuslakivaliokunta on olemassa, onneksi joku tarkisti nämä asiat ja onneksi Suomi on vielä sen verran lahjomaton, ettei tätä saatanan SOTEa saatu murjottua läpi – niin kuin olisi käynyt vaikkapa itänaapurissa. Ja koska Tanskakin tätä oli jo kokeillut ja todennut sen olevan täysin toimimaton, en keksi mitään muuta syytä yritykselle viedä sitä läpi, kuin yritysten tukeminen ja niistä hyötyvien varallisuuden lisääminen. Tässä vielä samaan aikaan oli nämä Esperi Caren asiat – pitäähän niitä yrityksiä tukea, että ne voisivat tehdä työnsä hyvin samalla voiton maksimoiden… Ja maksimoiden uudelleen ja lisää, eli samassa tilanteessa oltaisiin kohta, vaikka rahaa olisi yrityksille vuodettu vaikka kuinka.

Harmittaa vaan se, että nuo vanhuksilta, opiskelijoilta, työttömiltä, keski- ja matalapalkkaisilta, ja muilta vähempiosaisilta tehdyt leikkaukset eivät kumoudu hallituksen kaatumisen myötä. Jos seuraava hallitus haluaisi näitä asioita korjata, siinä menee taas koko hallituskausi. Olisihan se mukava, jos olisi edes vuorottelua tässä, että välillä joku parantaisikin näitä olosuhteita. Enemmän kuitenkin, kuin olosuhteiden taloudellinen heikentäminen, minua koppaa tämä henkinen mutilointi. Kun valtiotasolta asti ahkerat työssäkäyvät pyritään saamaan itsensä tuntemaan toisen luokan kansalaisiksi, menettämään uskon demokratiaan, luopumaan työmoraalista ja menettämään hermonsa toistuvasti, lähes joka päivä, kun uutisissa puhuttiin hallituksen hankkeista. Saati sitten ne, joille ei ole edes työmarkkinat auenneet tai ovat muuten jääneet koneiston jalkoihin.

Juha Sipilä, olen hyvin onnellinen epäonnistumisestasi. Ja olen samalla kiitollinen, koska palautit uskoni siihen, että äänestettävä on. Ettet sinä, puolueesi, tai hallituskumppanisi pääsisi valtaan - enää koskaan, jos minulta kysytään. Onhan se kaunis utopia, mutta aion kyllä pitää huolen, että vaikka minun ääneni on vain pisara meressä, sen käytän sinua vastaan.